Mietin eilen mikä olisi hyvä bisnesidea esiteltäväksi ja tarkasteltavaksi sivulla ja mieleeni tulivat senttihuutokaupat/senttiarpajaiset, millä nimellä niitä nyt kutsuukin. Niissä katteet ovat siinä määrin kohdallaan, että Jari Sarasvuokin olisi ylpeä. Mutta siitä päätellen miten nykyiset senttihuutokaupat toimivat, juttu koskeekin enimmäkseen sitä, miten yrityksen ei pidä toimia ja miten asiakkaita ei tulisi kohdella. Tai siis, ainakin jotkin näistä huutokaupoista haiskahtavat suoraan sanoen kusetukselta.
Fiksuhuuto.com ainakin on varsin mielenkiintoinen tapaus, sillä firma aloitti toimintansa Suomessa, mutta rikosepäilyiden osuessa kohdalle yritys vaihtoi kotipaikkaa ja ilmoittaa nykyään Kyproksen kotipaikakseen. Tällä liikkeellä on luonnollisesti karattu suomalaisviranomaisen ulottumattomiin, josta jokainen voi miettiä, että miksi näin on tehty.
Fiksuhuudossa ensimmäinen asia mikä osuu silmään, on tuttu ulkoasu. Olisikohan DNA:lla tai jollain vastaavalla joskus ollut samanlainen WWW-sivun ulkoasu.
Seuraava silmään osuva asia löytyy ohjeista:
"Onko Fiksuhuuto.fi turvallinen sivusto?" Johon vastataan: "Fiksuhuuto.fi noudattaa EU:n lainsäändäntöä ja on 100% turvallinen."
Tämä varmasti kuulostaa varsin luottamusta herättävältä päältäpäin. EU:n "lainsäädäntö" on kasa erilaisia direktiivejä ja säädöksiä jotka määrittelevät vähimmäisvaatimukset siitä, miten kunkin EU-maan kansallinen lainsäädäntö on laadittava ja tämän vuoksi kansalliset lainsäädännöt vaihtelevat maakohtaisesti paljonkin. Joten todellisuudessa "EU:n lainsäädännön noudattaminen" ei kerro yhtään mitään yhtään mistään, sillä vaihtoehtoina olisi "noudatamme kunkin maan kansallista lainsäädäntöä" tai "emme noudata lakeja ja säädöksiä". Viittaus ilmeisesti tarkoittaa kuitenkin EU:n vähimmäisvaatimuksia.
Huutokauppa vai arpajaiset?
Juridisesti saattaisi syntyä varsin mielenkiintoinen tilanne jos oikeudenkäynnissä näiden senttihuutokauppojen todettaisiin olevan huutokauppoja eikä arpajaisia, kuten nämä senttihuutokaupat haluavat uskotella, sillä siinä missä EU-alueella toimivat arpajaiset ovat verovapaita tulo- pääoma- ja lahjaverosta, ei sama koske uuden tavaran huutokauppaa. Kun uusi tuote ostetaan alle 3/4 osalla tuotteen hankintahinnasta, katsotaan erotus lahjaveron alaiseksi, joka puolestaan koskee lahjan saajaa ja jos hankintahintaa ei ole saatavilla, käytetään hintana saman tuotteen arvonlisäverollista hintaa kaupassa. Otetaan esimerkki: Fiksuhuudossa on 40 000 euron auto huudettavana. 3/4 osaa auton hinnasta on 30 000, josta vähennetään huutohinta, ja näin saadaan lahjan määrä. Jos autosta huudetaan 2000 euroa, jää lahjaveron alaista tuloa 28 000 euroa. Lahjan arvon ollessa 17 000-50 000 ja lahjoittajan ollessa II-luokassa, veron määrä on 2700 euroa ja 26% 17 000 euron ylittävältä osalta, eli 11 000 eurolta, 2860 euroa. Yhteensä 5560 euroa. Tähän lisätään huudettu 2000 euroa, tulisi auton hinnaksi 5560 euroa plus ne huudot, mitkä maksoit huutaessa (kymppitonni tulisi helposti täyteen). Verotettavaa lahjaa syntyisi myös tapauksessa, jossa kolmen vuoden aikana Fiksuhuudosta saadun lahjan arvo yhteensä ylittäisi 4000 euroa.
Kohteen huutamiseen käytetty summakaan tuskin kävisi vähennyskelpoiseksi maksuksi, sillä huudot ostetaan erikseen eikä huudoilla ole tekemistä voittamisen kanssa, vaan ne maksetaan vaikka olisit hävinnytkin huudon.
Mutta ylempi oli vain teoreettinen esimerkki, joskin mahdollinen. Koska sattumalla on oma osansa senttihuutokaupoissa eikä varsinaisia tarjouksia voida edes tehdä, ainoastaan korottaa kohteen "pistemäärää" maksullisilla huudoilla, joita voidaan tulkita myös arvoiksi, senttihuutokaupat mitä todennäköisimmin nähdään oikeudessa arpajaisina, jolloin verovapaus säilyy.
Tupeksimista.
Toinen Fiksuhuudon takana olevista hepuista on pistänyt pystyyn YouTupes.com senttihuutokaupan, jossa myydään käytettyä tavaraa pääosin yksityisten kesken. Yksityisten välisiä kauppoja ei kuluttajansuojalaki koske, eikä lainsäädännössä ole huomioitu netti(huuto)kauppoja, joissa tavaraa ei pääsekään tarkastamaan ennen ostopäätöksen tekoa. Jos tuote ei vastaa sitä, mitä siltä olisi hintansa puolesta voinut odottaa, on toki mahdollista saada haastettua myyjä petoksesta oikeuteen. Mutta YouTupes senttihuutokaupassa hinnat ovat näennäisesti niin alhaisia, että vain teoriassa tuotteilta voi "hintansa puolesta" odottaa yleensäkään yhtään mitään.
YouTupesin ideana on, että yksityiset ja yritykset voivat järjestää huutokauppoja ja kauppias itse saa jokaisesta huudosta 40 senttiä ja YouTupes 60. Yhden huudon hinta on siis yhden euron.
Koska Fiksuhuutoa koskien ylempänä asiaa käsiteltiin sen mukaan jos toiminta tulkitaan oikeudessa huutokaupaksi, YouTupesin osalta pitää asiaa katsoa sen mukaan, että jos toiminta katsotaan arpajaisiksi. Josta seuraa erityisen tärkeitä kohtia koskien YouTupesia. Arpajaislaki nimittäin sanoo, että:
"Jos palkinto tai voitto ei kuulu arpajaisverolain piiriin tai se ei ole Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa sen lainsäädännön mukaisesti toimeenpannuista arpajaisista saatu, se on saajan veronalaista tuloa".
Tässä kohtaa on katsottava, että kuka Suomessa saa järjestää tavara-arpajaiset. Josta laki sanoo, että:
"Tässä tarkoitettuja maksullisia tavara-arpajaisia ja arvauskilpailuja saa järjestää vain yleishyödyllinen yhteisö arpajaislain mukaan. Myös koululuokka, työyhteisö tai harrastusryhmä voi järjestää arpajaislain 27 §:n edellytyksin pien- tai miniatyyriarpajaisia tavara-arpajaisina. Muiden järjestämät esim. mainos- tai markkinointiarpajaiset ovat muita arpajaisia, vaikka palkintona olisi tavaraakin".
Toisin sanoen myös yritykset (ja periaatteessa myös yksityiset) saavat järjestää mainos- tai markkinointiarpajaisia. Eli lain mukaan:
"Tyypillisiä arpajaisiin rinnastettavia menettelyjä ovat sanoma- ja aikakausilehtien lukija- ja mainoskilpailut sekä arvonnat. Tällaisia ovat myös kauppojen ja ravintoloiden järjestämät arvonnat erilaisten vastauskuponkien tai kyselylomakkeiden täyttäneiden kesken".
Mutta kuluttaja-asiamies sanoo, että:
"Arpajaisiin on oltava mahdollista osallistua myös ostamatta tuotetta.
Osallistumisen on oltava muutoinkin vastikkeetonta (tavanomaiset posti- ja puhelinkulut ovat sallittuja, mutta niihin ei saa liittää markkinoijan hyväksi koituvia ylimääräisiä maksuja)"
Eli, jokainen, joka ilmoittaa tuotteen myytäväksi palveluun, järjestää arpajaiset. Tähän taas tarvitaan lupa, joka voidaan myöntää vain yleishyödylliselle yhdistykselle tai tuoton on mentävä "miniatyyriarpajaisissa" (jotka eivät ole julkisia) yleishyödylliseen tarkoitukseen. Markkinointiarpajaiset eivät käy selitykseksi, koska ensinnäkin huutaja ostaa arpoja, ja tästä tulee voittoa myyjälle. Ostaja taas joutuu maksamaan ostoksestaan veroja, sillä arpajaiset eivät täytä arpajaislain määritelmää.
Kyseessä on tilanne, jossa ei oikeastaan voi kuin hävitä. Tämän lisäksi YouTupes kieltäytyy suurin piirtein kaikesta vastuusta ja vero- ym. seuraamuksista joita palvelun käyttö saattaa asiakkaalle aiheuttaa, eikä pieleen menneen kohteen tapauksessa palauta edes kohteeseen tehtyjä huutoja, vaikka kaupat jostain syystä peruuntuisi. Ainoastaan summan, jonka ostaja on maksanut tuotteesta.
Rahan tahkoaminen.
Senttihuutokaupoissa/senttiarpajaisissa voiton tekeminen perustuu huutojen myyntiin. Esimerkiksi fiksuhuuto.com sivulla huuto maksaa 0,5-2 euroa kappaleelta. Hintaa korotetaan yksi sentti kerrallaan ja kohteesta ja huutotavasta riippuen yksi huuto maksaa siis sen 0,5-2 euroa.
Esimerkiksi huudettavana oleva 40 000 euron henkilöautossa yksi huuto maksaa ilmeisesti 1,5 euroa kappaleelta ja tekstiviestinä 2 euroa. Koska yksi korotus nostaa hintaa aina sentillä, etkä siis voi tarjota haluamaasi summaa, henkilöauton kunkinhetkinen summa kerrotaan sadallaviidelläkymmenellä saadaksesi tietää kuinka paljon rahaa huutokauppa on tehnyt. 2000 euron loppusummaan päättynyt huutokauppa on siis tuottanut 300 000 euroa rahaa.
Huutajien logiikka on varsin kiinnostava, sillä ainoat kohteet mitä kannattaa huutaa, ovat ne, mistä olet valmis taistelemaan, sillä huutajia, jotka tekevät yhden tarjouksen "jos vaikka tärppäis" riittää ja tuotteen saadaksesi sinun on nokitettava näiden tarjoukset. Ensimmäistä huutoa ei ole mitään järkeä taas tehdä, sillä siihen hintaan et tuotetta kuitenkaan saa - tulit vain makseneeksi euron siitä, että käynnistit kaupan. Ja käynnistämisen jälkeen tuotteen haluavien on sitä huudettava.
Palvelussa on myös nerokas "kaksintaistelu" systeemi. Kun viimeiset kymmenen huutoa ovat vain kahdelta käyttäjältä, tätä "kaksintaistelua" mainostetaan etusivulla niin, että saataisiin ylimääräinen huutaja peliin. Ilman uutta huutajaa, kaksintaistelutilanteessa olevat käyttävät rahansa tai kanttinsa loppuun ja uuden huutajan ilmestyessä tulee kilpaan mukaan uutta pääomaa. Periaatteessa "kaksintaistelua" yritetään käyttää vain huutojensa takia, sillä selvää onkin, että joku muu sen tuotteen tulee voittamaan kuin kaksintaistelijat. Johtuen lähinnä jo mainitusta rahojen loppumisesta. Ja koska hinnat senttihuutokaupassa ovat sen verran alhaiset, ei huutokauppojen tyypillistä tilannetta, jossa toinen lopettaa siksi, että tuotteen hinta kohoaa liian korkeaksi, pääse syntymään. Periaatteessa siis kuka tahansa voi milloin tahansa tarjota seuraavan tarjouksen ja ottaa voiton kotiin yhdellä huudolla toisen tuhlattua jo satoja euroja kohteeseen jonka haluaisi.
Mielenkiintoinen on myös järjestelmä, joka kannustaa huutamaan. Kohteissa toiseksi tullut saa osan huudoistaan takaisin, tehden huutamista "riskittömämmäksi" ja myös kakkospaikkaa jossain määrin huutamisen arvoiseksi. Palautus kuitenkin koskee vain osaa huudoista, leijonanosan edelleen jäädessä palvelun järjestäjälle.
Tarjoamisessa on kyse hyvin lähelle vangin dilemmasta, jossa yhteistyö (eli tässä muunnoksessa huudon tekemättömyys jos sellainen on jo kohteessa) olisi kummallekin huutajalle parempi vaihtoehto kuin se, että kohteesta huudetaan kilpaa. Mutta koska peliä pelataan periaatteessa aina uudelleen uuden pelikaverin kanssa, ei, kuten peliteoria ennustaa, tälläistä yhteistyötä pääse syntymään. Peritteessa huutamalla vain kalliita kohteita suuren rahan tukemana voi kaupoista jotain voittaakin, mutta edellytyksenä on, että kukaan muu ei tee sitä samaa samanaikaisesti.
Huutaja ei senttihuutokaupoissa voi kuin hävitä, sen todistaa jo se, että senttihuutokauppoja on olemassa ja tekevät voittoa. Tämän lisäksi mitä niistä voi voittaa, ovat arvoltaan niin pieniä, ettei niiden puolesta oikein kannata pelatakaan, toisin kuin esimerkiksi lotossa, jossa päävoitto on jo niin suuri, että sen sattuessa omalle kohdalle voi viettää lokoisaa elämää pitkän aikaa, ehkä jopa loppuelämän.