Termiä markkinarako käytetään yleensä ilmaisemaan markkinoilla olemassa olevien tuotteiden väliin jäävää tilaa, joskin pientä, jota pystyy kaupallisesti hyödyntämään. Koska markkinarako aiemman mukaisesti käsitetään vain pieneksi tilaksi tuotteiden välissä, harvoin siihen kukaan haluaa suuria summia panostaa.
Markkinaraoksi voi kutsua tilannetta markkinoilla, jolla on appelsiiniviiliä ja sitruunaviiliä ja uusi yritys hyödyntää markkinarakoa tuomalla mandariiniviiliä markkinoille. Koska appelsiiniviili ja sitruunaviili kattavat sitrushedelmistä tehdyn viilin markkinat jo aika kattavasti, ei näitä valmistava yritys näe markkinoita mandariiniviilille. Tämän lisäksi viilin valmistajan näkökulmasta mandariiniviilin valmistaminen on nollasummapeliä, jossa mandariiniviilin ostajat ostaisivat vähemmän sitruuna- ja appelsiiniviiliä, johtaen korkeintaan suurempiin kustannuksiin.
Mutta mandariiniviiliä valmistamaan ryhtynyt yritys löytää tästä hyvän markkinaraon, jossa se saa asiakkaita aikaisemmista appelsiiniviilin ja sitruunaviilin ostajista.
Kuitenkin, jos alalla on riittävän pitkään toimittu myyden vain appelsiiniviiliä ja sitruunaviiliä, kukaan ei tule ajatelleeksi, että mandariiniviiliäkin voisi olla olemassa, jolloin mandariiniviilin valmistaja ei pelkästään löytänyt markkinarakoa, vaan myös loi sellaisen.
Yritykset etsivät markkinarakoja tuotetesteillä ja tutkimuksilla. Viilinvalmistajat voisivat siis kokeilla mansikkaviilin vastaanottoa markkinoilla tai järjestää kyselytutkimukset teemella "Söisitkö mansikkaviiliä jos sitä olisi kaupasta saatavilla?".
Markkinarakoja voidaan hyödyntää uusia arvoja esittelemällä. Esimerkiksi kevytviilin tuominen markkinoille edustaa uusia arvoja, joiden mukaan voi syödä enemmän kuin tavallista viiliä ja silti laihtua tai ainakin olla lihomatta. Mutta uusilla arvoilla menestyminen edellyttää paradigman muutosta markkinoilla, joko niin, että uusien arvojen tuote johtaa uuteen paradigmaan tai sitten tuote vastaa asiakkaiden uuteen paradigmaan. Kevyttuotteisiin johtanut paradigman muutos johtui yhteiskunnallisesta kehityksestä, jonka aiemmin vallinneessa tilanteessa ravinto oli kiven alla ja kaikki saatavilla oleva ruoka piti hyödyntää, tilanteeseen, missä ravintoa on saatavilla yllinkyllin ja syömisen rooli ainoastaan elämiseen vaadittavasta pakollisuudesta vaihtui tapa- ja huvisyömiseen ja herkutteluun. Koska herkuttelu ja taparuokailu tuli yleiseksi, lisääntyi myös ylipaino joka taas käsitetään negatiivisena seikkana. Kevyttuotteiden myötä ihmisten ei tarvinnut vähentää syömistään tai luopua herkkuruuistaan vähemmän energian saamiseksi, vaan samalla ruokamäärällä yksinkertaisesti vain hankittiin vähemmän energiaa.
Markkinarako ei kuitenkaan ole ainoastaan tuotteiden väliin jäävää tyhjää tilaa, vaan myös kokonaan markkinoiden ulkopuolelle jäävää aluetta, joten markkinarako voi todellisuudessa olla suurempi kuin alan markkinat ennen markkinaraon löytymistä tai luomista. Mutta koska "alan ulkopuolisia" markkinoita ei ole olemassa, on lähes mahdotonta ennakolta arvioida markkinoiden todellista kokoa. Mansikkaviiliä siis saatetaan myydä enemmän kuin mitään muunlaista viiliä.
Markkinarakoja yleensä kyetään tunnistamaan arvioimalla trendejä ja kuluttajien käyttäytymistä. Yksinkertaistettuna esimerkkinä voidaan käyttää tilannetta jossa lenkkitossuja ei olisi olemassa. Jos ihmiset lenkkeilisivät kävelykengillä tai avojaloin pakkasessa, tästä voitaisiin päätellä, että lenkkitossuilla voisi olla kysyntää markkinoilla. Tai vaikka videopelien tapauksessa jatkuvasti lisääntyvä selainpohjaisten flash-pelien suosion kasvu, josta voidaan johtaa päätelmä, että markkinoilla olevat videopelit ovat liian vaativia aloittaa ja liikaa aikaa vieviä. Sekä lenkkitossut, että helposti aloitettavat ja lyhyissäkin pätkissä pelattavat videopelit ovat omilla aloillaan suosittuja, joten tahot, jotka nämä markkinaraot löysivät, ovat niillä onnistuneet tekemään paljon rahaa.
Kilpailun saapuminen uusille markkinoille tapahtuu niin, että yritykset, jotka jo valmiiksi toimivat alalla, yrittävät nopeasti hyödyntää uusia markkinoita joilla näkevät rahaa. Viilinvalmistamisen esimerkissä tämä onkin helppoa, sillä ainoa asia minkä mandariiniviili teki toisin, oli mausteena käytetty hedelmä. Joten oman mandariiniviilin valmistaminen on tässä toimivana ratkaisuna. Ja vaikka mandariiniviili muutoin olisikin nollasummapeliä, pysäyttää se uuden valmistajan voittoputken ja pitää vanhat viilinvalmistajat markkina-asemassaan.
Lenkkitossut ovat sitten astetta hankalampi tapaus, sillä se edellyttää jonkinlaista suunnanmuutosta ja uusien arvojen omaksumista kävelykenkävalmistajilta. Kävelykenkävalmistaja tekee oman arvionsa lenkkitossuista ja tulee tulokseen, että lenkkitossut ovat kevyitä ja tekee kevyemmät kävelykengät tai sitten kävelykenkävalmistaja käyttää osaamistaan kävelykengistä ja tekee kävelemiseen soveltuvat lenkkitossut, joilla ei ole juuri mitään yhteistä lenkkitossuvalmistajan lenkkitossujen kanssa.
Videopeleissä taas Nintendo hyödynsi helpommin omaksuttavien pelien markkinarakoa ja ryntäsi menestykseen. Kun kilpailijat näkivät markkinoilla helppoa rahaa, ne säntäsivät sinne omilla peleillään, mutta noudattivat edellistä logiikkaa, eli päätyivät tekemään pelejä jotka ovat helposti omaksuttavia, mutta näillä ei ollut juuri mitään tekemistä sen kanssa mikä teki Nintendon peleistä suosittuja ja toisaalla taas kuluttajille liian monimutkaisia pelejä yksinkertaistettiin, mikä sekin oli yhtä tuhoon tuomittu yritys.
Olennainen asia markkinarakojen hyödyntämisessä on niiden tunnistaminen ja tunnistamista auttaa asiantuntemus. Asiantuntemus ei kuitenkaan saa tulla alan sisäpuolelta, vaan mieluiten sen ulkopuolelta koska alan sisältä tullut asiantuntemus keskittyy alalla perinteisesti totena pidettyihin asioihin ja totuttuihin toimintatapoihin, jotka eivät sitten kuluttajatilassa kuitenkaan vastaa todellisuutta. Ulkopuolelta tullut asiantuntemus taas keskittyy ainoastaan siihen, mikä asiakkaalle on tuotteessa tärkeää.