Innovaatiopeli osa 1 kertoi innovaatiopelistä, jossa innovaatiota haettiin rajoittamalla käytettävissä olevaa aikaa. Osa 2 kertoo innovaation hakemisesta rajoittamalla käytettävissä olevaa rahaa.
Yritysten iskukyvyn mittareina käytetään yleisesti käytettävissä olevan henkilöstön määrää ja käytettävissä olevan budjetin määrää. Ensimmäisessä osassa väitin, että investoitavissa olevan ajan määrä ei reaalisesti kerro yrityksen iskukyvystä mitään ja nyt väitän, että investoitavissa olevan rahan määrä ei sekään kerro mistään muusta kuin siitä, että kuinka pitkään yritys kykenee tekemään persnettoa.
Huonoa rahaa.
Rahakkailla yrityksillä on käytössään paljon huonoa rahaa. Eli rahaa, jota käytetään oman näkemyksensä mukaisten parempien tuotteiden tekemiseen - turhaan. Turhaan sen vuoksi, että asiakas ei varmasti jaa samaa käsitettä paremmasta tuotteesta.
Rahalla pelattavassa innovaatiopelissä investoitavissa olevaa rahaa on rajoitettava siksi, että pakotetaan tuotekehitys tekemään kustannustehokas tuote, tai oikeammin, tarkoituksena on saada aikaiseksi arvoinnovaatio, jossa kohtaavat tuotteen korkea arvo asiakkaalle ja alhaiset valmistuskustannukset valmistajalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valmistajan on valittava tuotteeseen sisällytettävät ominaisuudet sen mukaan mitä ne maksavat ja mitä asiakas tuotteessa arvostaa. Tämän lisäksi on myytävä "huonoa" tuotetta kilpailijaan nähden.
Vastaiskuna tälle kilpailijat tekevät tuotetta jossa on "enemmän" ja "parempaa", mutta samasta syystä johtuen myös tuotantokustannukset ovat kalliimmat. Kustannusten eron voi tarvittaessa käyttää hintakilpailuun, jossa kilpailija ei suurempien kustannusten vuoksi pärjää, tai sitten erotus siirtyy kätevästi tuotteen myyntikatteeseen. Tai sitten molempia - tuote on halvempi kuin kilpailijan vastaava, mutta sitä samanaikaisesti myydään suuremmalla katteella.
Onnistunut innovaatiopeli tuottaa tuotteen jota vastaan on vaikea kilpailla "paremmalla" tuotteella, jopa samaan hintaan, sillä tuotteen pitäisi olla asiakkaan kannalta parempi valinta intuitiivisuutensa ja suhteellisen yksinkertaisuutensa vuoksi, koska kehitys on alusta asti pakotettu kulkemaan asiakkaan ehdoilla ilman ylimääräisiä, ja kalliita, toimintoja tai ominaisuuksia.
Se nyt vain on tyhmää maksaa liikaa.